Pidetään meteliä lasten- ja nuortenkirjoista

Tänään on se päivä, jolloin aktivoidun taas kirjallisuusblogini kanssa. Rakastan kirjagramin helppoutta ja nopeutta ja olen Instagramissa tänään julkaissut postauksen lastenkirjallisuuden näkyvyydestä, mutta koska aihe on äärimmäisen tärkeä ja minulla on siitä niin paljon sanottavaa, tuon samaisen postauksen tänne ja puhun vielä lisääkin aiheesta.

Tällaisen julkaisun tein Instagramiin:

Lastenkirja-alan yhteistyöverkosto, jonka toimintaa koordinoi Lastenkirjainstituutti, vetoaa tänään 22.5.2024, että lasten- ja nuortenkirjallisuus tarvitsee enemmän julkista tukea ja arvostusta. Tulevat ja jo olevat säästötoimet vaikuttavat entisestään lasten- ja nuortenkirjallisuuden saatavuuteen ja olemassaoloon, lukutaitotyöhön ja lapsiemme ja nuortemme lukutaitoon.

Minä, vanhempana, kirjainnostujana, kirjasomettajana ja myös kirja-alan ammattilaisena, kokosin muutaman ajatuksen mitä minä teen ja voin tehdä, jotta lasten- ja nuortenkirjallisuus näkyy ja kuuluu:

• Luen lasten- ja nuortenkirjoja! On vaikea puhua kirjoista, jos niitä ei lue. Annan päivittäin lapsilleni lukevan aikuisen esimerkin.

• Käyn kirjastossa ja opetan lapseni kirjastonkäyttäjiksi. Opetan heidät myös käsittelemään ja arvostamaan kirjoja.

• Haahuilen kirjastojen lastenkirjaosastolla ja nuortenkirjahyllyillä. Mitä löytöjä jo pieni harharetki hyllyjen välissä voi tuottaakaan.

• Luen lapsille ääneen. Myös niille kouluikäisilleni. Ja keskustelemme lukemastamme.

• Annan lasten puhua kirjoista kavereille. Kaverin suositusta voimakkaampaa lukuinnostajaa ei usein olekaan.

• Kasaan kirjoja ympäri kotia (juu, kirjakasat ovat olennainen osa lasten kasvattamisessa lukijoiksi)

• Puhun kirjoista (kotona, töissä, ystäville, harrastuksissa, päiväkodissa).

• Lahjoitin nuorimman päiväkotiryhmään lastenkirjoja.

• Valistan itseäni. Esimerkiksi tälleen tamperelaisena mun ilo on Lastenkirjainstituutin mielenkiintoiset seminaarit.Eilen osallistuin mielenkiintoiseen Lastenkirjasillat-seminaariin, jossa purettiin suomalaisten ja virolaisten lastenkirjatekijöiden yhteisen workshopin lopputuloksia ja tutustuttiin meidän ja naapurimaamme lasten- ja nuortenkirjallisuuteen monelta kantilta.

• Luotan kotimaisen kirjasomen voimaan. Meillä on elinvoimainen, rakkaudesta kirjoihin hengittävä kirjasome, josta löytyy huikeita ideoita, keskustelua, haasteita ja kampanjointia. On podcasteja, kirjojen osto- ja nostohaasteita ja paljon kirjapuhetta. Käytetään puheenvuoroja!

Käytän siis puheenvuoron. Me tarvitsemme lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jotta meidän lapsemme ja nuoremme osaavat jatkossakin lukea, ymmärtävät lukemansa ja pystyvät keskustelemaan ja perustelemaan kantansa. Tarvitsemme lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jotta meidän lapsillamme olisi mahdollisuus löytää samaistumiskohteita ja löytää elämän myrskyissä tukea ja turvaa. Tarvitsemme lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jotta lapsemme ja nuoremme ikätasoisesti pääsevät käsittelemään tunteita ja vaikeita asioita. Tarvitsemme lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jotta lapsemme ja nuoremme saisivat tukea ja oppia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tarvitsemme lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jotta meidän lapsillamme ja nuorillamme olisi sanoja maailmaan ymmärtämiseen.

Huolehditaan siis yhdessä, että lasten- ja nuortenkirjallisuus pysyy elinvoimaisena, laadukkaana ja lapsiemme ja nuortemme saatavilla.